Uinti

Punaisten näätien uintijaoston tavoitteena on opettaa lauma uimaan ja liikkumaan vedessä yhtä vaivattomasti, taloudellisesti ja sulavasti kuin serkkupoika saukko. Varsinaisen kilpailutoiminnan jätämme suosiolla muille alueen seuroille.

Näätä liikkuu mieluummin maalla kuin vedessä, joten opetus aloitetaan vesielementtiin tutustumalla, josta huijataan hiljalleen kohti tekniikkaharjoituksia. Pian huomaat, että vesi on sittenkin elementtisi tai kokeneemmankin opettelijan vedot kantavat entistä pidemmälle, vaivattomammin.

Erinomaisen kuntoilumuodon lisäksi hyvä uintitaito saattaa tulla arjen vaatimusten lisäksi vastaan Toiminnallisen Urheilun kilpailuissa sekä tottakai Triathlonissa. Nopein ja taloudellisin tekniikka on vapaauinti, jota näädille opetetaan ensisijaisesti.

Uintiopetusta järjestetään kursseina säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta malttamattomat voivat tiedustella yksityistuntejakin.

Koska seuraavaan kurssiin mennee hetki, muutamat tärpit vapaauintiin:

Veteen totuttelu - pelkästään veteen meneminen aiheuttaa jo useita erilaisia reaktioita elimistössä, jotka ovat täysin vastakohtia rentoutumiselle. Veteen joutuminen laittaa jo kaikki hätävilkut päälle. Kun menet veteen, anna itsellesi hetki aikaa rentoutua - hengittele syvään, kävele ja heiluttele raajoja rennosti ennen mitään varsinaisia uintiliikkeitä.

Hengittäminen - pää pinnalla ei pitkälle uida, eikä todellakaan taloudellisesti. Saat myös niskasi jumiin vaikka lähdit ehkä hakemaan uintireissulta jotain ihan muuta. Heti alusta alkaen tulee opetella simppeli sääntö: kun suu on pinnalla, hengitetään vain sisään. Uloshengitys tehdään veteen. Yhdistä hengitysharjoitukset totutteluvaiheeseen vaikka jalat pohjassa, pistä pää pinnan alle ja puhalla ulos, pää pinnalle ja hengitä sisään. Tässä vaiheessa jo on hyvä päästää toinen käsi nenästä irti, koska tarvitset sitä myöhemmin uimiseen. Harjoittele uloshengitys sekä pelkästään suun kautta että suun ja nenän kautta, jotta opit kumpi on sun juttu. Jos nenä tulee ongelmaksi, hanki nenäklipsi.

Kelluminen - unohda kellukkeet ja ota oma intergoitu kannatin käyttöön. Ne on keuhkot. Keuhkot täynnä todennäköisesti kellut. Tyhjänä todennäköisesti et. Paras tapa aloittaa kelluntatreenit on ns. kilpikonnakellunta, jossa keuhkot täynnä nappaat käsillä polvien alta kiinni ja menet aivan kerälle. Siitä saadaan sukellusvene kun puhallat kehkot täysin tyhjäksi veteen. Selällään kelluminen kannattaa aloittaa kädet leveällä, jalat koukussa - eli polvet pintaan ja sääret suoraan kohti pohjaa. Pää "tyynyyn", keuhkot tässäkin täyteen ja tarvittaessa kaveri hieman kannattelemaan alaselästä.

Liuku - uimahallien matalissa altaissa on hyvä harjoitella liukua. Nosta kädet pään päälle pystyyn vartalon suuntaisesti kämmenet päällekkäin, nojaa eteenpäin lähemmäs veden pintaa, täytä keuhkot ja potkaise altaan reunasta vauhtia. Lyö jalat heti tiukasti yhteen, ojenna nilkat ja anna liukua pää vedessä ja katse alhaalla. Liukuharjoituksiin on helppo lisätä hengitysharjoituksia - opettele sekä tasainen ulospuhallus että yksi nopea tyhjennys.

Potkut - lisää potkut liukutreeniin. Vapaauinnissa jalat on pitkät piiskat. Vauhti loppuu veden vastustukseen jos polvet ja nilkat koukistelee liikaa. Liike lähtee ihan lantiosta asti ja vapaauinnissa vuorotahtiin. Kokeile eri rytmejä. Triathlonissa ei paljoa potkita kun taas toiminnallisen urheilun kisoissa todennäköisesti uidaan lyhyttä matkaa kovaa ja silloin potkuissakin on oltava vauhtia.

Käsiveto - helpoin tapa aloittaa treenit kohti hyvää "otetta" ja taloudellisuutta on suorittaa liukuasennosta vedot vuorotahtiin, jossa toinen käsi odottaa kiltisti edessä toisen paluuseen asti. Kun tällä tahdilla oppii käsivedon niin siitä on helppo jatkaa kohti fiksumpaa rytmiä. Ajatellaan käsivetoa vaikka viidessä eri vaiheessa:

• veteen tulo. Se hetki kun käsi tulee pinnalta veteen. Tai liukuasennossa on jo. Oikea paikka on aivan vartalon keskilinjassa osoittamassa suoraan menosuuntaan, ei auki eikä ristiin. Liukuasennossa vartalosi on suorassa, mutta rytmikkäässä uinnissa ylävartalo on tässä vaiheessa kiertynyt jo toiseen suuntaan toisen käden vedon mukana
• otteen haku. Käden annetaan ihan omalla painolla laskeutua alaspäin kohti pohjaa. Kädestäsi tulee kaari kämmenestä kainaloon, jossa kyynärpää on lähellä pintaa
• alkuveto. Taivuta ranne niin, että sormet osoittavat suoraan altaan pohjaan. Kun kyynärpää on edelleen korkealla, olet muodostanut mahdollisimman paljon pinta-alaa koko kädestäsi jolla kohta kauhaista suoraan taaksepäin. Ajatellaan alkuveto siihen saakka kun olet työntänyt vettä taaksepäin kämmen ja kyynärpää noin olkapään kohdalla.
• loppuveto. Alkuvedon jälkeen lähdetään hiljalleen ohjaamaan kättä takaisin pintaa kohti. Ei kuitenkaan kiirehtien, koska tässä vaiheessa tuotetaan eniten voimaa. Pyri pelaamaan ranteen asennon kanssa niin, että pystyt pitämään kämmenen loppuun asti koko pinta-alalta taaksepäin. Veto on valmis kun koko käsi on suorana ja pinnalla. Hyvä veto pysyy vartalon keskilinjan "omalla puolellaan" koko vedon ajan
• palautus. Olet ehkä nähnyt monenlaisia erilaisia palautustekniikoita, eli niitä missä käsi tulee uikkarin kohdalta pinnalta eteen. Älä lähde matkimaan muita, vaan pyri löytämään se liikerata, missä pystyt heilauttamaan mahdollisimman rennosti takaisin eteen seuraavaan veteentuloon. Tämä on käden lepohetki, joten älä jännitä! Liian koukussa palautettu käsi saattaa alkaa aiheuttamaan olkapääkipuja ennemmin tai myöhemmin, samoin kuin ihan suorana sivulta heilautettu. Pyri löytämään kultainen keskitie

Rytmi - kuten kaikessa muussakin urheilussa, hyvässä rytmissä on sopivassa suhteessa sekä työtä että lepoa. Uinnissa liuku on lepoa ja vapaauinnissa käsivedon tarkoitus on tuottaa voimaa toisen käden liukuasentoon, jotta päästään eteenpäin. Harjoitteluvaiheessa liuku helposti unohtuu ja matka loppuu nopeasti väsymiseen. Älä siis kiirehdi toisen käden alkuvedon kanssa pyörittelemällä käsiä kuin propelli. Oli vauhti mikä hyvänsä, hyvässä rytmissä toinen käsi aloittaa vasta otteen haun samalla kun toinen palautetaan ja juuri palautunut käsi vuorostaan osoittaa suoraan eteenpäin liukuasennossa niin pitkään kuin toinen käsi on saanut oman osuutensa hoidettua.

Hengitys - kuten aiemmin mainittu, uloshengitys veteen ja vain sisäänhengitys pinnalle. Ohjatuissa treeneissä tekniikka usein löytyy ja sekä näyttää että tuntuu upealta ennen kuin aletaan miettimään hengittelyä. Sen oppimiseen saattaakin mennä hetki, mutta ei kannata lannistua. Tekniikka on kuitenkin yksinkertainen. Kun muuten koko uinnin ajan pidät päätä kokonaan vedessä, niin hengitykseen tekee mieli nostaa pää kokonaan pintaan. Silloin kaikki hajoaa ja vauhti loppuu. Oikeassa tavassa päätä ja leukaa kierretään käsivedon aikana sivulle ja riittää kun saadaan suu pinnalle. Aloita pään kääntäminen alkuvedossa, haukkaa happea loppuvedossa ja käännä pää takaisin veteen samalla kun alkaa palautus, näin rytmi pysyy. Jotta uintiasento pysyy ja kellut mahdollisimman hyvin, suosittelemme pitämään keuhkot täynnä "loppuun asti" ja puhaltamaan kaikki kerralla ulos vasta kun tulee aika ottaa uutta happea. Happea ei tarvitse vetää jokaisella vetokerralla ja opetteluvaiheessa kannattaakin ehkä valita vain toinen puoli johon keskittyä.

Tulevia tapahtumia 2022:

- swimrun / kesäkuu. Järjestämme oman tai osallistumme muualla

​​​​​​​- triathlon / heinäkuu. Järjestämme oman tai osallistumme muualla